Kotimatkalla...

Komea komea kärpässieni on popsahtanut esille kotitieni varrella! 

Kun jälleen kerran räpsäisin kuvan iLuurillani mietin, kuinka ankeaa on että tyydyn nykyään napsimaan kuvia älypuhelimella järjestelmäkameran sijaan. Pitää ryhdistäytyä.

Nimim. Entinen ahkera valokuvaaja, nykyinen "instagrammaaja"...

Laiskuri

Olenpas ollut saamaton tämän blogin suhteen! Jotenkin intoa vie tämä pliisu ulkonäkö - haluaisin siitä persoonallisen näköisen ja mieheni siinä osaisi auttaa, mutta hänellä on aivan liian kiire ollut jo puoli vuotta töissä. It-ala ja silleen. Mitäs otin itselleni nörtin mieheksi...

Ja vielä muistan että joskus itselleni lupasin, etten koskaan ottaisi nörttiä, tai ainakaan laihaa miestä, ja varmasti tummatukkaisen. Ja mitä elämä aarteekseni antoikaan: pitkänhintelän silkkipellavapään, joka puurtaa töikseen tietokoneiden parissa. Rakastan elämän yllätyksellisyyttä! :D

Mutta tämän blogin suhteen syyttää voin kyllä vain omaa laiskuuttani. Olen toki saanut aikaiseksi kaikkea mahdollista aina kotelomekosta kirjahyllyihin ja virkkauksista kestositeisiin. Laitan pikimmiten kuvia aikaansaannoksistani! (Eli kahteen kuukauteen ei varmaan kuulu mitään, heh.)

Noh, ehkä tämä tästä, koulukin alkoi taas ja elämä hieman rutinoituu kesän jäljiltä. Josko saisin otettua tavaksi jakaa tänne reaaliajassa touhuilujani käsitöitten saralla muillekin nautittaviksi.


Uneliain terveisin...
:Romuliini

Kiirettä pitää

Olen ollut viimeiset kolme viikkoa sidottuna opetusinventointiin. Tässä yksi kuva kentältä. Kunhan saan aikaa enempi itselleni, annan lisää kuvasatoa kentältä ;)

Viimeinen rutistus edessä

Olen 75% valmis kandityön tekstin kanssa ja kuvitus on vielä työn alla... 

Pidin tässä pientä taukoa ja tarkistin kameran sisukset kun en sitä viikonloppuna kerennyt tehdä. Nyt on silmänruokaakin blogissa. Voi kun saisin vielä tämän ulkoasun muutettua mieleiseksi. Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin persoonaton..... *kyynelehtii*

Takaisin hommiin siis.

Yökuvaaminen on ihanaa!

Käytiin yöllä H:n kanssa kuvaamassa tulvivaa peltoa, oli ihana kuutamoyö ja maisema muotoutui mystiseksi linssin läpi tarkasteltuna...

Viikonlopun kuvasatoa...

Tässä ensiksi Vantaankosken vanha viilatehdas:

Ja sitten kuva kosken varrella sijainneesta upeasta rauniorotiskosta:

DEADLINE HUOMENNA!

Viikonloppu on kulunut vähän niin ja näin.

Lauantaina olimme H:n sukulaisen hautajaisissa jossa minulle tuli niin paha olo että jouduimme lähtemään kesken kahvittelujen. Liekö ollut kaikki ne surevat ihmiset vaiko pikaflunssa, mutta se oli ohi seuraavana aamuna.
Siksipä lähdimmekin isännän kanssa sunnuntaina ulkoilemaan ja kuvaamaan Vantaankoskea. Upeat kuohut, ihailen näitä kevättulvia!
Viereinen peltokin on kotopuolessa muuttunut sisämereksi. Oli hupaisaa olla kävelyllä koiran kanssa, kun vakioreitin katkaisi yllättäen sorsalampi. Muhahaha!

Nyt sitten puurretaan sitä kandia viimeisillä höyryillä. Teksti on puoliksi valmis paperilla, täysin valmis sekamelska pään sisällä. Ongelmani on aina se, että kehittelen tekstin valmiiksi kuupassani, mutta sitten sen ulos riipiminen onkin mahdotonta. Olen toivottoman huono kirjoittamaan kaikilla muilla kielillä paitsi englanniksi. Tästä kielinee se, että kirjoitin aikoinaan äidinkielen yo-kirjoituksista välttävän!

H auttoi mittaustulosten taulukoimisessa ja tajusimme pian että kone antoi mitä suin sattui tuloksia näytteistäni. Huoh. Ainoa johtopäätös vedettäväksi on siis, ettei amatööri osaa laitetta käyttää?

Noh, josko huomenna tämä painajainen olisi ohi ja voisin keskittyä viimein käsitöihin ja ystävän kesällä syntyvään vauvaan. Mamma tarvitsee apuani varmasti kevään edetessä kahden vanhemman mukulan kanssa :D

Aurinkoisia kevätpäiviä!